Nebraskan yliopiston professori, biogerontologi Denham Harman (1916-2014) julkaisi vuonna 1956 teorian, jonka mukaan vapaat happiradikaalit vaurioittavat ja vanhentavat soluja ja aiheuttavat suuren osan pitkäaikaisista taudeista. Tätä teoriaa vastustettiin pitkään tiedemaailmassa, mutta nykyään se on yleisesti hyväksytty. Harman oivalsi ensimmäisenä myös, että lähes kaikkien kroonisten sairauksien perussyy piilee solujen energialaitosten, mitokondrioiden kalvojen vioittumisessa. Se on monille lääkäreille edelleen tuntematon asia. Siksi useimpien kroonisten tautien hoito ei kohdistu syytekijöihin, vaan oireiden lievittämiseen.
Radikaalit ovat ärhäköitä molekyylejä, jotka reagoivat heti synnyttyään lähimmän sopivan molekyylin kanssa. Auringonvalon vapaat radikaalit haurastuttavat muovin ja kumin ja aiheuttavat silmässä harmaakaihin. Soluissa radikaalit käyvät solukalvojen kimppuun pilkkoen ja härskiinnyttäen niiden rasvahappoja. Ilman antioksidanttisuojaa elävälle solulle käy kuten auringonpaisteeseen jätetylle voille: se härskiintyy. Radikaalit hajottavat solujen hiilihydraatteja ja proteiineja, nukleiinihappoja, entsyymejä ja mitokondrioita sekä mikrosomeja, jotka ovat kaikki solun normaalille toiminnalle ja terveydelle välttämättömiä rakenteita. Soluista vauriot leviävät koko kudokseen, esimerkiksi ihosoluista ihoon, munuaissolusta munuaiseen, keuhkosoluista keuhkoon jne. Hapetusstressi vaurioittaa valtimoiden sisäseinämän endoteelisoluja, mikä lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä ja kiihdyttää taudin kulkua. Radikaalit käyvät solujen ikäkellojen, telomeerien ja solujen perimäaineksen DNA:n kimppuun hajottaen sen hiilihydraattiketjun. Syntyy mutaatio, joka korjaamattomana voi käynnistää syövän. Radikaalit ovat geenivaurioiden perimmäisiä syitä atomitasolla.
Vapaiden radikaalien aiheuttamaa hapetusstressiä ja sen ”rikoskumppania”, kroonista matala-asteista tulehdusta (inflammaatiota) – jotka myllertävät kaikissa pitkäaikaissairauksissa – voidaan ehkäistä, vaimentaa ja sammuttaa antioksidanttien avulla. Ravinto sisältää monia erinomaisia antioksidantteja, esimerkiksi kasvisten ja hedelmien punaisia ja keltaisia väriaineita, karotenoideja, soijan isoflavonoideja, marjojen sekä kaakaon, tumman suklaan ja vihreän ja tumman teen polyfenoleja. Monet vitamiinit, hiven- ja kivennäisaineet toimivat antioksidantteina, esimerkiksi C- ja D-vitamiinit, seleeni ja sinkki, joita on vähän ravinnossa, mutta suurempia määriä ravintolisissä. Muita erinomaisia, vahvoja antioksidantteja ovat berberiini, karnosiini, kalaöljyn omega-3-rasvahapot EPA ja DHA sekä ubikinoni. Suojaravinteet toimivat elimistössämme yhteis- ja vuorovaikutuksessa, yleiskunnon ylläpidossa sekä sairauksien ehkäisyssä ja tukihoidossa.
Antioksidanttien terveysvaikutuksia tutkitaan edelleen vilkkaasti kaikkialla maailmassa, ja tutkimukset puoltavat antioksidanttipitoisten ruokien syömistä ja antioksidanttien nauttimista myös ravintolisinä.
Teksti Tohtori Matti Tolonen
Haluatko lukea lisää terveystietoa? Tästä lisää tohtori Tolosen artikkeleita.