Kirjailija Antti Tuuri kertoi syyskuussa MTV:n haastattelussa, että hänen kolumniansa täydentävistä hoidoista ei ole suostuttu julkaisemaan eräissä lehdissä. Tuuri mainitsi haastattelun yhteydessä näiden olleen Helsingin Sanomat, ET-lehti ja Suomen Kuvalehti. Antti Tuuri kertoo tuoreessa TerveysHymylle (11/2019) antamassaan haastattelussa lisää kokemastaan täydentävien hoitojen mediasensuurista.
Antti Tuuri kertoo toimittaja Reijo Ikävalkolle TerveysHymyn haastattelussa, että ”Minua ärsyttävää, kun meillä puhutaan halveksuttavaan sävyyn uskomushoidoista ja puoskarilaeista, kun muualla maailmassa, esimerkiksi Keksi-Euroopassa, monenlainen täydentävä hoito on ihan normaalia. Se perustuu jopa maailman terveysjärjestön WHO:n suosituksiin.”
Tuuri on pettynyt valtamedioiden suhtautumiseen täydentäviin hoitoihin ja ihmettelee ahdasmielistä suhtautumista. Tuuri kyllä arvostaa koululääketiedettä ja pitää esimerkiksi kirurgiaa hyvin kehittyneenä. Koululääketieteen jyrkkä suhtautuminen täydentäviin hoitoihin kuitenkin häiritsee Tuuria.
Tuuri toteaa, että ”Virallisen lääketieteen ylimielinen kanta on se, ettei ole mitään muuta kuin he, ja he ovat aina oikeassa. Se on minusta nykymaailman aikaan pikkuisen väärä asenne. Lääketehtaiden valta on niin valtava.”
Täydentävien hoitojen mediasensuurikritiikkiä haastattelussa saavat toistamiseen ET-lehti, Suomen Kuvalehti ja Helsingin Sanomat. Tuuri toteaa, että hän lopetti ET-lehteen kolumnien kirjoittamisen, kun täydentävien hoitojen kohdalla sananvapautta rajoitettiin vedoten siihen, että aihe on liian kuuma.
Kun Tuuri tämän jälkeen tarjosi kolumniaan Suomen Kuvalehdelle, niin lehden päätoimittaja totesi Tuurille, että ”Pohjanmaalla on nähty tarpeeksi poppamiehiä” ja kieltäytyi julkaisemasta kolumnia.
Tuuri päätti tarjota kolumniaan lopuksi myös Helsingin Sanomille. Helsingin Sanomat eivät vastanneet Antti Tuurille. Antti Tuuri toteaa sarkastisesti, että ”Siellä (Helsingin Sanomissa) näyttää oleva sellainen linja, että saa julkaista, jos vain Kiinan Kansantasavalta maksaa 20 000 euroa” ja viittaa Kiinan valtion Helsingin Sanomilta ostamaan etusivun propagandailmoitukseen.
TerveysHymyn haastattelussa mainitaan myös, että Helsingin Sanomat sai äskettäin Bonnierin suuren journalistipalkinnon sananvapauden puolustamisesta.
TerveysHymyn haastattelun lopuksi Tuuria pyydetään lähettämään terveisiä täydentävien hoitojen vastustajille. Tuuri vastaa, että ”Ei muuta sen kummempaa kuin että kyllä meikäläiseen yhteiskuntaan pitäisi vapaan keskustelun kuulua. Onneksi päätoimittajat tulevat ja menevät, ja lehdet kierrätetään taas puhtaaksi paperiksi, mutta hyvät kirjat pysyvät.”
Antti Tuurin kokema tilanne tekee mietteliääksi. Tuoreessa muistissani on syyskuun lopulla Suomen Terveystuotekauppiaiden Liittoon tullut yhteydenotto, jossa erään lehden toimittaja kertoi mediatalossaan kohtaamastaan tilanteessa, jossa myös hän oli omassa lehtijutussaan aikonut käsitellä täydentäviä hoitoja. Lehden päätoimittaja oli kuitenkin pyytänyt poistamaan jutusta melko myönteisesti täydentäviä hoitoja käsittelevän kohdan. Myöhemmin toimittaja ilmoitti, että haluaa vetäytyä koko asiasta, eikä halua jatkaa aiheen käsittelyä.
Antti Tuurin ja tuntemattoman toimittajan kokemus jättävät epäilyksen siitä, että Suomessa sananvapaus ei kaikilta osin taida edelleenkään toteutua ja täydentävät hoidot ovat joiltakin osin tabu, joista ei saa yhteiskunnassamme avoimesti keskustella.
Mika Rönkkö, toiminnanjohtaja
Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto
Kuvat: TerveysHymy 11/2019